Lämpöyrittäjyys

Lämpöyrittäjyys edistää paikallista yritystoimintaa

Lämpöyrittäjyys on paikallista uusiutuvan energian tuottamista, jossa yrittäjä tai yritys myy käyttäjälle lämpöä sovittuun hintaan. Lämmön ostajia voi parhaassa tapauksessa olla useita. Lämpö johdetaan lämpökeskuksesta kanaaliverkon välityksellä asiakkaalle. Yleensä polttoaineena on yrittäjän omista metsistä tai lähiseudulta hankittu puu, mutta myös puunjalostuksen sivutuotteet, kierrätyspuu ja turve.

Lämmön tuottaminen puusta ja muista biopolttoaineista työllistää paikallisesti ja vähentää fossiilisten polttoaineiden käyttöä. Se on myös taloudellinen ja ympäristömyötäinen tapa tuottaa lämpöä.

Polttoaineen hankinnan lisäksi yrittäjä huolehtii lämpökeskuksen toiminnasta ja saa tuloa lämmitettävään kiinteistöön tai lämpöverkkoon tuotetusta energiasta. Lämpölaitokset voivat olla kiinteistön omistajan tai yrittäjän omaisuutta, ja niiden teho vaihtelee muutamasta sadasta kilowatista useampaan megawattiin. Lämmön toimittamisesta tehdään kirjallinen lämmöntoimitussopimus.

Suomessa lämpöyrittäjyys on lähtenyt liikkeelle pienistä öljylämmityskohteista, jotka on muutettu lämpöyrittäjän hoitamaan hakelämmitykseen. Aluksi lämpöyrittäjyys on ollut sivuelinkeino, mutta nyt siitä on muodostunut monen yrittäjän päätoimiala.

Lämpöyrityksiä on eniten läntisessä Suomessa, Etelä-Pohjanmaalla

Lämmön ostaja on useimmiten kunta. Puuenergia tarjoaa kunnille ja kaupungeille paikallisen energiavaihtoehdon, jossa hyödynnetään oman alueen energiavaroja ja käytetään lähialueen yrittäjien palveluja. Näin lämpöliiketoiminnan rahavirrat tukevat oman paikkakunnan taloudellista kehitystä.

Suomessa on tällä hetkellä yli 500 lämpöyrittäjyyskohdetta. Niistä lähes viidennes sijaitsee läntisessä Suomessa, Etelä-Pohjanmaalla.